Pelastuslaki (379/2011) velvoittaa rakennuksen omistajaa, haltijaa ja toiminnanharjoittajaa huolehtimaan omatoimisesta varautumisesta. Käytännössä se tarkoittaa onnettomuuksien ennaltaehkäisyä, ihmisten ja omaisuuden suojaamista sekä kykyä toimia ja poistua turvallisesti, jos jotain tapahtuu. Omatoiminen varautuminen näkyy sekä laitteissa ja rakenteissa että osaamisessa, ohjeissa ja selkeissä vastuissa. Tulipalo, sähkökatko, vesivahinko tai kemikaalivuoto keskeyttää arjen nopeasti. Silloin ratkaisee se, miten hyvin riskit on tunnistettu etukäteen ja ovatko selkeät toimintamallit valmiina käytettäväksi.
Varautuminen näkyväksi arjessa
Omatoiminen varautuminen alkaa siitä, että kiinteistön riskit tunnetaan. Taloyhtiössä painopiste voi olla poistumisturvallisuudessa ja palokuormissa, teollisuuskohteessa prosessiturvallisuudessa, kemikaaleissa ja ATEX-tiloissa. Yhteistä kaikille on se, että varautumisen ydin on onnettomuuksien ennaltaehkäisy:
- tunnistetaan riskit ja vaaratekijät ajoissa
- poistetaan tai pienennetään niitä ennen kuin ne johtavat vaaratilanteisiin.
Pelkkä pelastussuunnitelman laatiminen ei siis riitä, vaan varautumisen on näyttävä arjen ratkaisuissa. Esimerkiksi alkusammutuskalusto ja turvallisuusjärjestelmät tulee tarkastaa ja huoltaa säännöllisesti, ja tilat pitää sellaisessa järjestyksessä, että turvallinen poistuminen onnistuu myös hätätilanteessa. Ennaltaehkäisyä on myös se, että vaaralliset työvaiheet, kuten kemikaalien käsittely, tulityöt tai tilapäiset varastointiratkaisut käydään etukäteen läpi ja sovitaan, miten riskiä pienennetään. Yhtä tärkeää on huolehtia osaamisesta ja ohjeistuksesta, jotta ihmiset tietävät, mitä tehdä, kenelle ilmoittaa ja miten vaaratilanteita voidaan hallita jo alkuvaiheessa, mieluiten ennen kuin ne ehtivät kehittyä onnettomuudeksi.
Kun omatoiminen varautuminen ontuu
Varautumisen puutteet saattavat usein paljastua vasta ongelmatilanteessa. Arjessa ne jäävät helposti huomaamatta, jolloin niihin myös turtuu. Vanhentunut pelastussuunnitelma, puutteellinen perehdytys tai epäselvä vastuunjako voivat tarkoittaa käytännössä sitä, että hätätilanteessa toiminta hidastuu ja virhearvioiden riski kasvaa. Samalla nämä voivat olla merkki siitä, ettei onnettomuuksia ole pyritty aktiivisesti ehkäisemään, vaan on luotettu siihen, että “näin me on aina tehty”.
Monen onnettomuuden taustalla toistuu sama kaava, jossa pienet puutteet kasautuvat ja vaikeuttavat ratkaisevilla hetkillä turvallista toimintaa. Esimerkiksi ylimääräistä tavaraa on kertynyt poistumisreiteille, sammuttimet ovat käytännössä saavuttamattomissa, sulkuventtiilin sijainti on epäselvä eikä ohjeita ole saatavilla. Silloin omatoimisen varautumisen ongelmat eivät ole paperiasia, vaan suora riski ihmisille, omaisuudelle ja toiminnan jatkuvuudelle.
Yhteistyö ja väestönsuojelu osana varautumista
Varautuminen ei ole yhden tahon projekti. Rakennuksen omistaja, haltija ja toiminnanharjoittajat vastaavat kukin omasta osuudestaan, mutta turvallisuus toimii vain, jos pelisäännöistä sovitaan yhdessä ja tieto pidetään yhteisenä. Varautumisvelvoite ulottuu myös rakennuksen ulkopuolelle. Jos palveluja tuotetaan piha-alueella, asiakkaan tiloissa tai kenttätyönä, riskien arviointi ja toimintamallien suunnittelu on tehtävä myös sinne, eikä vain kiinteistön sisälle.
Omatoiminen varautuminen ei pysähdy arjen riskien hallintaan, vaan kattaa myös väestönsuojelun. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että
- mahdolliset väestönsuojat pidetään käyttökunnossa,
- kulkureitti ja opasteet niihin ovat selkeät,
- ohjeet löytyvät nopeasti ja
- vastuuhenkilöt tietävät, mitä tehdä, jos suojautumista tarvitaan.
Ylläpito ei ole vain satunnainen tarkastus, vaan osa normaalia kiinteistön hoitoa, jotta väestönsuojat voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön lyhyellä varoitusajalla. Myös tässä ennaltaehkäisy tarkoittaa sitä, ettei ongelmia jätetä odottamaan “parempaa hetkeä”, vaan ne korjataan heti, kun ne havaitaan.
Pelastussuunnitelma ja digitaalisuus tukena
Pelastussuunnitelma on pelastuslain 15 §:n mukainen työkalu, jossa omatoiminen varautuminen kuvataan. Siinä käsitellään kohteen vaarat ja riskit, turvallisuusjärjestelyt, toimintaohjeet sekä muut omatoimiseen varautumiseen liittyvät toimenpiteet. Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (407/2011) täsmentää, että pelastussuunnitelmassa on huomioitava omatoiminen varautuminen myös poikkeusoloissa. Hyvä pelastussuunnitelma on selkeä, kohdekohtainen ja ajantasainen. Sen arvo näkyy etenkin perehdytyksessä, turvallisuuskierroksilla ja poikkeavien tilanteiden hallinnassa.
Perinteinen paperinen pelastussuunnitelma vanhenee helposti ja voi kadota muun paperimassan sekaan. Suunnitelmasta ei ole apua, jos sitä ei löydy, eikä se vastaa arjen todellisuutta. Digitaalisessa muodossa pelastussuunnitelma on käytännön työväline:
- tieto on yhdessä paikassa,
- sitä voidaan päivittää ketterästi ja
- ajantasainen versio on helposti jaettavissa niille, jotka sitä tarvitsevat.
Codeax SAFE -alustalla pelastussuunnitelma ei ole irrallinen dokumentti, vaan osa yhteistä turvallisuustiedon kokonaisuutta. Kun omatoimiseen varautumiseen liittyvät tiedot ovat selkeästi jäsenneltyinä ja käyttäjät voivat avata ne esimerkiksi QR-koodin kautta mobiilisti, pelastussuunnitelma tukee sekä normaaliarjen turvallisuutta että hätätilanteita.
Omatoiminen varautuminen voimavarana
Omatoiminen varautuminen ei ole yksittäinen asia ja kertaluonteinen suoritus, vaan jatkuva tapa toimia. Se edellyttää, että riskit tunnetaan, vastuut ovat selkeät, varusteet ja poistumisreitit pidetään kunnossa ja ihmiset osaavat toimia myös poikkeusoloissa, jolloin viranomaisapua ei välttämättä saada nopeasti. Hyvin hoidettu arjen varautuminen auttaa ennaltaehkäisemään onnettomuuksia ja häiriötilanteita sekä helpottaa toimintaa myös poikkeavissa tilanteissa. Kun ihmiset tietävät, mitä tehdä ilman turhaa epäröintiä, vahingot jäävät pienemmiksi ja toiminta palautuu nopeammin normaaliksi.
Hyvin toteutettu omatoiminen varautuminen ei ole pelkkä lakisääteinen velvollisuus. Se on turvallisuuden voimavara, joka suojaa ihmisiä, omaisuutta ja toiminnan jatkuvuutta juuri silloin, kun sillä on eniten merkitystä.
